keskiviikkona, marraskuuta 18, 2015

Amerikassa part 1


Kukaan ei varmastikkaan olisi super innoissaan hereillä neljältä aamulla valmiina lähtemään neljäntoistatunnin lennolle, ellei kyseessä olisi unelmien matka jonnekkin mihin vain haaveilit pääseväsi. Tästä se kaikki lähti innostuneesta tunteesta kun ei tiennyt mitä seuraavat kaksi viikkoa toisella puolella maapalloa tuovat mukanaan!

 
Kaksitoista tuntia lentokoneessa ei kyllä sujuisi ilman tätä viihde keskusta. Ehdin katsoa kaikki uusimmat elokuvat ja jopa koukuttua uuteen sarjaan. Paras keksintö ikinä

 
Neljäntoista tunnin lennon ja muutaman tunnin yö unien jälkeen, ensimmäinen asia mitä oli päästää tekemään oli kierrellä hollywoodin keskustan katuja ja nähdä ne hienot hollywoodin iltavalaistukset sekä  yö elämä. 


Seuraavana päivänä suuntasimmekin kohti Beverly Hillssin kukkuloita, ostoskeksusaluetta ja julkkisten taloja. Tämän jälkeen olikin luvassa Los Angelesin kaupunki kierrosta, jolla pääsi näkemään losin todellisen hienouden. 


Loppu päivä kaupunki kierroksesta vierähtikin katselemassa Santa Monican ja Venice Beachin mahtavia hiekkarantoja ja niiden viihde tarjontaa. Santa Monica Pier on kyllä ehdottomasti yksi sellaisista paikoista jonne haluan vielä palata takaisin viettämään kokonaisen päivän. Venice beach:in ulkoilma kuntosaliakin olisi kiva päästä kokeilemaan ihan kunnollakin. Näiden kahden päivän aikana mitä pääsimme tutustumaan losin kaupunkin ehdin jo rakastua siihen kaupunki elämään! Auringonvaloa, lämpöä, mukavia ihmisiä ja paljon tekemistä, kuin ikuinen loma kohde.


Seuraavana päivänä olikin aika jättää Losin kaupunki elämä taakseen ja aloittaa varsinainen road trip. Ensimmäinen pysähdys paikkamme olikin Calicon aavekaupunkin. Ennen kuin Calicosta tuli aavekaupunkin oli se vilkas hopean kaivoskaupunki ja tätä aitoa villin lännen erämaa henkeä pääsimmekin näkemään. Kaikkien niiden hiekkaisten erämaa maisemien lisäksi. Mutta kieltämättä kyllä aavekaupunkin tunnelma oli mahtava, aivan samanlainen kuin Adam Lamberin- chost town biisi   


Aavekaupungin jälkeen suuntana oli Laughlinin pieni kasinokylä Nevadassa Coloradojoen vieressä. Laughlin muistutti ihan pieni muotoista Las Vegasia kasinoiden ja ympäröivän erämaan takia. Tosin kyseisessä paikassa ei ollut kyllä yhtä kauheasti tekemistä niin kuin  Vegasissa. Raha pelejä ja perintäisestä amerikkalaisesta ruuasta nauttimista. Tämä ei tietystikkään haitannut ollenkaan, kun tiesi mitä seuraavama päivänä oli luvassa.

 
Historiallinen Route 66 
 
Jokainen meistä on varmasti joskus nähnyt niitä sanoin kuvaamattoman hienoja kuvia Crand Canyonista. No voin kyllä sanoa, että se näky on satakertaa hienompi luonnossa! Olin koko matkan ajan, jota ajoimme Crand Canyonin luonnonpuistossa ihan varma, ettei siellä ole mitään niin mahtavaa Canyonia kuin kaikissa kuvissa näkyi, koska tämä sanoin kuvaamattoman kaunis maisema oli piilossa kaikkien niiden metsiköiden ja talojen takana. Muistan edelleenkin sen hetken kun loppujen lopuksi päädyimmekin Canyonin reunalla ja näin ensimmäisen kerran tämän hienon maiseman Parasta oli vielä se, että kun muut pääsivät helikopteri ajelulle Canyonin yläpuolella, minä lentopelkoinen päätin mielummin mennä vaeltamaan Canyonin ympärille. Se oli niiin tajuttoman hieno, että haluan kokea sen vielä jonain päivänä uudestaan! 

 
Tälläiseen ja vuoristoiseen maisemaan kannattaa tottua siellä amerikan maasto ei suurimmaksi osaksi ollut mitään muuta kuin tälläistä näkyä. Pientä vaihtelua näille meidän jatkuville metsä maisemille. 


Viidentenä matkapäivänä suuntamme lähti kohti kolmatta osa-valtiota matkallamme Utah:ia sekä Bryce Canyonia. Ilma tuona matkapäivänä, varsinkin kansallispuiston alueella ei ollut aivan niin mahtava kuin edellisenä päivänä. Vettä satoi kaatamalla, tuuli oli mitä sanoin kuvaamattoman kova ja siltikin me vaelsimme Brycen reunalla katselemassa noita maisemia. Tämän kokemuksen jälkeen vasta todellisuudessa ymmärsin mitä "you only live ones" kommetti todellisuudessa tarkoittaa. Utahin osa-valtion tulvat ja Brycen erikoinen vaellus olivat kyllä erittäin mielenkiintoinen kokemus, en ehkä haluisia kokea sitä samaa uudestaan ainakaan niissä olosuhteissa. 


Ja koska kansallispuistoja ja kallioita ei voi ikinä nähdä liikaa. Seuraavana päivänä suuntasimme Zionin kansallispuistoon, jossa ei ollut mitään karun ja kauniin näköisiä Canyoneita vaan vesiputousta, kallioita ja sademetsä henkisiä vaelluks polkuja. Pientä vaihtelua niille edellis päivän maisemille. Ei ehkä niin erikoisen hienoa, mutta kaunista. Ainoa mikä tuossa vierailussa jäi harmittamaan se, että Zion on tunnettu sen tarantelloista eikä me valitettavasti onnistuttu löytämään yhtään seillaista. Nähtävästi ihan kaikkea ei kuitenkaan pääse kokemaan unelmien matkallakaan.


Tämä olikin viimeinen pysähdy paikkamme ennen Las Vegasin Casino alueita, aavikkoa ja punapuu metsiä, joista kuulettekin lisää seuraavassa osassa.