keskiviikkona, joulukuuta 30, 2015

Vuoden viimeinen: Jouluni

Yleensä vuosi päätetään postaukseen, jossa mietitään kulunutta vuotta ja pohditaan tulevaa. Itse en kuitenkaan halua vielä vaipua sellaisen pohdintaan. Ennemminkin haluan lopettaa vuoteni juhlaisaan tunnelmaan kertomalla joulustani. 

 
Joulu aamun ensimmäinen asia on avata telkkari ja istuutua sen eteen katsomaan joulupukin kuumaalinjaa sekä sitä ainaista joulu klassikkoa lumiukkoa joulu teen kanssa. Tämän prosessin jälkeen voikin alkaa vasta harkita laittautumista päivää varten. 
 
Joulurauhan julistuksen kuuntelukin on yksi niitä asioita, jotka kuuluvat vain jouluaattoon. Se katsotaan joko televisiosta tai kuunnellaan itse paikan päällä. Tänä vuonna tapahtui molemmat. 
 PS. Tarkka silmäisimmät/blogiani kauvemmin seuranneet saattavatkin huomata tämän metsäpolun hyvin tutunnäköiseksi paikaksi viime vuodelta tosin silloin oli lunta. Minun-jouluni 2014 
 
Loppu iltapäivä vietetäänkin tekemällä erilaisia pienempiä asioita, mutta unohtamatta katsoa sitä perinteistä joulupukki ja noitarumpu elokuvaa tai joulutarinaa. Niiden lomassa on luvassa myös jouluruokailua, tosin ei niinkään minulle ja siskolleni joiden ruuat eivät yleensä ole kauhean jouluisia, hahah.  
 
Joululahjojen avauksen ja monen ohjelman ja suklaarasian jälkeen on aika siirtyä muistmaan yön pimeinä tunteina myös niitä edes menneitä sukulaisia. Tästä jouluaaton yöllisestä hautausmaa perinteestä on tullut jo pienestä pitäen niin pinttynyt tradition, että minä ja siskoni ovat ne jotka sinne innokkaimmin menevät. 

Tässä vielä pieni kurkistus niihin tämän vuotisiin joululahjoihini, joista suurimman osan itsevalitsinkin. Hyvin treenipainotteisia olivat tänä vuonna lahjani, mutta olen viimeaikoina jotenkin innostunut niin paljon urheilusta, että ihan tarpeeseen ne tulivatkin. Näihin joululahjoihin voisi vielä lisätä sen uuden puhelimen minkä sain vähän aikaa sitten tai muutaman kalliimman ostoksen amerikan reissultakin, mutta nämä olivat ne viralliset lahjat.  

// Seuraavassa postauksessa mietittään vasta tätä mennyttä vuotta sekä tulevaa. 
Hyvää uutta vuotta 2016!


sunnuntaina, joulukuuta 20, 2015

Tuomaanmarkkinat

Viime viikonloppuna saimme siskoni kanssa loistavan idean. Päätimme lähteä katselemaan perinteisiä tuomaanmarkkinoita senaatintorille sekä siinä samalla pyörähtämään muutamassa kaupassa viimeisiä joululahja hankintoja tekemässä.  


Siskoni ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt tuomiokirkon sisällä, joten päätimme käväistä pikaisesti siellä ennen markkinoille menoa. Sytytimme myös joulu tunnelman merkeissä kynttilän muistolehtoon niille ihmisille, jotka eivät pääse juhlimaan joulua tänä vuonna.  


Vaikkakin tänä vuonna perinteinen tuomaanmarkkinoiden kierroksemme ei tapahtunut lumipyryn merkeissä, oli tunnelma markkinoilla oli yhtä jouluinen kuin joka vuosi. Tietystikkin pieni lumipyry olisi tuonut enemmän sitä joulu fiilistä, mutta ei se kuitenkaan pilannut jouluperinteestämme nauttimista. Muutama joululahjakin tuli löydettyä siinä samalla.


Tietystikkään emme voineet olla kävelemättä stockmannin jouluikkunan ohi. Se on se joka vuotuinen pysähdys paikka, johon pysähdytään aina ihastelemaan erilaisia talvi maisemia. Muistan kuinka pienenä tämän ikkunan eteen oli aivan pakko pysähtyä, se olisi se perinne. Ja se perinne jatkuu vieläkin  


Loppuilta markkinoiden ja jouluostosten jälkeen vierähtikin sitten paketoidessa kaikki ne joululahjat mitä löysimme. Ja vielä kun pakoijana oli sellainen henkilö, jonka paketeista tulee aina hyvin omalaatuisen näköisiä, siinä voi vierähtää muutamakin tovi. Onneksi siskoni kuitenkin on hyvin amattilainen tässä homassa niin edes jotkut lahjansaajat saivat hienon paketin.   

Tälläisen hieman jouluperinteitä seuraavan lauantaipäivän vietin siskoni kanssa  

maanantaina, joulukuuta 07, 2015

Snapshots

Vaihteeksi voisin esitellä teille vähän arkisia fiiliksiäni kuluneelta viikoltani. Joulukuun ensimmäinen viikko ei alkanut kyllä niin kauhean joulusissa tunnelmissa ennemminkin vesisateen ja tuleen merkeissä, mitkä näkyivät kyllä selkeästikkin muuallakin kuin vain pihalle mennessä.  

  1. Tuota ihanaa vettä ei olekkaan satanut tässä viimeaikoina kuin vain muutaman kerran...   
  2. Joskus voisi ehkä harkita huoneenkin siivoamista.   
  3. Jälleen kerran yksi erittäin huonosti alkanut sateinen aamu, jonka kuitenkin pelasti ihana nainen junaasemalla joka jakoi joulupipareita ♥   
  4. Pahan päivän fiilikset on parasta purkaa salilla 


  1. Uusi rakas vaatekappalleeni karvaliivi! 
  2. Tätä viimeistä osaa onkin jo odotettu! Ja oli kyllä kaikkien odotusten arvoinen. Seuraavaksi luvassa maraton koko elokuvasta 
  3. Tämä hetki on se jolloin joulutunnelma voi virallisesti alkaa ♥ 
  4. Uuden jouluisen olohuoneen juhlistamiseksi oli aika katsoa ensimmäinen christmas movie! 

 

  1. Vähän rennompaa lookia vaihteeksi 
  2. Sunnuntaina tuli pyörähdettyä pitkästä aikaa vähän ikean puolella. Tällä kertaa mukaan jäi muutama uusi sisustus juttu sekä pikkusiskolle joululahja 
  3. Itsenäisyyspäivä aamun treeni palkittiin siihen sopivalla fazer suklaalla 
  4. Linnanjuhlien katsominen on vuotuinen perinne itsenäisyys päivänä eikä sitä tänäkään vuonna jätetty huomioimatta 
Mitenkään erityisen jouluisissa tai pirteissä tunnelmissa tämä joulukuu ei lähtenyt käyntiin, mutta ehkä tuosta apeasta tunnelmasta voi ainostaan syyttää tuota ei niin jouluista ilmaakin. Ehkä se iloisuus ja joulutunnelma löytävät vielä tiensä tännekkin päin... 

tiistaina, joulukuuta 01, 2015

Unohtuu elämään



 
Hassua miten sitä joku aamu vain havahtuu siihen, että viikko, kaksi kuukautta tai melkein vuosi on vain vierähtänyt ohi ilman, että sitä on edes huomannut. Jälkikäteen ei voi muuta kun katsella taaksepäin kaikkiin niihin muistoihin mitä sinä aikana on ehtinyt tapahtua. Vielä oudompaa on ajatella mitä vuosi sitten tähän samaiseen aikaan oli tapahtumassa. Silloin vasta huomaakin miten paljon elämä on muuttunut. Jotenkin sitä ei vain huomaa automaattomasti se tulee odottamattomasti ja yllättäen. Seuraavaksi sitä alkaakin ajatella miten elämä voi muuttua tulevan vuoden aikana niin, että seuraavana vuonna voit taas katsella taaksepäin ja ihmetellä.   
Sitäkin on outoa ajatella, että kaksi kuukautta sitten olin vielä nautiskelemassa amerikan unelma matkasta losin mahtavasta auringossa ja lämmössä, ja nyt nautinkin harmaasta pimeydestä. Harvemmin sitä oikeasti jää miettimään mitä kaikkea ympärillä oikeasti tapahtuu, keskittyy vain siihen tärkeimpään ja unohtaa ympärillä olevat asiat. Unohtuu siis elämään. Joskus tämä on hieno asia, koska jälkikäteen voit muistella ne kaikki mahtavat hetket uudestaan . Joskus sen rakkaan sydämmen tilalla on kuitenkin aivan jotain muuta mitä ei toivoisi siinä olevan. Sille ei vain voi mitään, täytyy vain jatkaa eteenpäin ja löytää ne uudet ongelmat ja niiden ratkaisut. 

Ensimmäinen joulukuuta ja minä havahduin piparieni leivonnan keskeltä siihen, että tätä vuotta on  jäljellä enään yksi kuukausi. Yksi pieni kuukausi joka on kuitenkin paras aika vuodesta! Viimeinen hetki ottaa iloirti siitä kaikesta mitä voit vielä tehdä tänä vuonna (lasketella, tehdä piparkkku taloa,viettää aika lähimmäisten kanssa, juhlia!, syödä hyvää ruokaa, pitää hauskaa ja ennen kaikkea löytääse mahtava joulutunnelma mikä syntyy hiljaisista kaduista, lumesta ja jouluntaijasta) ja muistella sitten ensivuoden puolella niitä. Tosin ensivuosi tuo mukaan minulle niin monta uutta ja jännittävää asiaa, että en tiedä miten selviän niistä. Toivottavasti (kuitenkin) niin, että ensi joulukuussa havahdun uudestaan miettimään unohtunutta elämääni. 

Mukavaa joulun odotusta! 

keskiviikkona, marraskuuta 18, 2015

Amerikassa part 1


Kukaan ei varmastikkaan olisi super innoissaan hereillä neljältä aamulla valmiina lähtemään neljäntoistatunnin lennolle, ellei kyseessä olisi unelmien matka jonnekkin mihin vain haaveilit pääseväsi. Tästä se kaikki lähti innostuneesta tunteesta kun ei tiennyt mitä seuraavat kaksi viikkoa toisella puolella maapalloa tuovat mukanaan!

 
Kaksitoista tuntia lentokoneessa ei kyllä sujuisi ilman tätä viihde keskusta. Ehdin katsoa kaikki uusimmat elokuvat ja jopa koukuttua uuteen sarjaan. Paras keksintö ikinä

 
Neljäntoista tunnin lennon ja muutaman tunnin yö unien jälkeen, ensimmäinen asia mitä oli päästää tekemään oli kierrellä hollywoodin keskustan katuja ja nähdä ne hienot hollywoodin iltavalaistukset sekä  yö elämä. 


Seuraavana päivänä suuntasimmekin kohti Beverly Hillssin kukkuloita, ostoskeksusaluetta ja julkkisten taloja. Tämän jälkeen olikin luvassa Los Angelesin kaupunki kierrosta, jolla pääsi näkemään losin todellisen hienouden. 


Loppu päivä kaupunki kierroksesta vierähtikin katselemassa Santa Monican ja Venice Beachin mahtavia hiekkarantoja ja niiden viihde tarjontaa. Santa Monica Pier on kyllä ehdottomasti yksi sellaisista paikoista jonne haluan vielä palata takaisin viettämään kokonaisen päivän. Venice beach:in ulkoilma kuntosaliakin olisi kiva päästä kokeilemaan ihan kunnollakin. Näiden kahden päivän aikana mitä pääsimme tutustumaan losin kaupunkin ehdin jo rakastua siihen kaupunki elämään! Auringonvaloa, lämpöä, mukavia ihmisiä ja paljon tekemistä, kuin ikuinen loma kohde.


Seuraavana päivänä olikin aika jättää Losin kaupunki elämä taakseen ja aloittaa varsinainen road trip. Ensimmäinen pysähdys paikkamme olikin Calicon aavekaupunkin. Ennen kuin Calicosta tuli aavekaupunkin oli se vilkas hopean kaivoskaupunki ja tätä aitoa villin lännen erämaa henkeä pääsimmekin näkemään. Kaikkien niiden hiekkaisten erämaa maisemien lisäksi. Mutta kieltämättä kyllä aavekaupunkin tunnelma oli mahtava, aivan samanlainen kuin Adam Lamberin- chost town biisi   


Aavekaupungin jälkeen suuntana oli Laughlinin pieni kasinokylä Nevadassa Coloradojoen vieressä. Laughlin muistutti ihan pieni muotoista Las Vegasia kasinoiden ja ympäröivän erämaan takia. Tosin kyseisessä paikassa ei ollut kyllä yhtä kauheasti tekemistä niin kuin  Vegasissa. Raha pelejä ja perintäisestä amerikkalaisesta ruuasta nauttimista. Tämä ei tietystikkään haitannut ollenkaan, kun tiesi mitä seuraavama päivänä oli luvassa.

 
Historiallinen Route 66 
 
Jokainen meistä on varmasti joskus nähnyt niitä sanoin kuvaamattoman hienoja kuvia Crand Canyonista. No voin kyllä sanoa, että se näky on satakertaa hienompi luonnossa! Olin koko matkan ajan, jota ajoimme Crand Canyonin luonnonpuistossa ihan varma, ettei siellä ole mitään niin mahtavaa Canyonia kuin kaikissa kuvissa näkyi, koska tämä sanoin kuvaamattoman kaunis maisema oli piilossa kaikkien niiden metsiköiden ja talojen takana. Muistan edelleenkin sen hetken kun loppujen lopuksi päädyimmekin Canyonin reunalla ja näin ensimmäisen kerran tämän hienon maiseman Parasta oli vielä se, että kun muut pääsivät helikopteri ajelulle Canyonin yläpuolella, minä lentopelkoinen päätin mielummin mennä vaeltamaan Canyonin ympärille. Se oli niiin tajuttoman hieno, että haluan kokea sen vielä jonain päivänä uudestaan! 

 
Tälläiseen ja vuoristoiseen maisemaan kannattaa tottua siellä amerikan maasto ei suurimmaksi osaksi ollut mitään muuta kuin tälläistä näkyä. Pientä vaihtelua näille meidän jatkuville metsä maisemille. 


Viidentenä matkapäivänä suuntamme lähti kohti kolmatta osa-valtiota matkallamme Utah:ia sekä Bryce Canyonia. Ilma tuona matkapäivänä, varsinkin kansallispuiston alueella ei ollut aivan niin mahtava kuin edellisenä päivänä. Vettä satoi kaatamalla, tuuli oli mitä sanoin kuvaamattoman kova ja siltikin me vaelsimme Brycen reunalla katselemassa noita maisemia. Tämän kokemuksen jälkeen vasta todellisuudessa ymmärsin mitä "you only live ones" kommetti todellisuudessa tarkoittaa. Utahin osa-valtion tulvat ja Brycen erikoinen vaellus olivat kyllä erittäin mielenkiintoinen kokemus, en ehkä haluisia kokea sitä samaa uudestaan ainakaan niissä olosuhteissa. 


Ja koska kansallispuistoja ja kallioita ei voi ikinä nähdä liikaa. Seuraavana päivänä suuntasimme Zionin kansallispuistoon, jossa ei ollut mitään karun ja kauniin näköisiä Canyoneita vaan vesiputousta, kallioita ja sademetsä henkisiä vaelluks polkuja. Pientä vaihtelua niille edellis päivän maisemille. Ei ehkä niin erikoisen hienoa, mutta kaunista. Ainoa mikä tuossa vierailussa jäi harmittamaan se, että Zion on tunnettu sen tarantelloista eikä me valitettavasti onnistuttu löytämään yhtään seillaista. Nähtävästi ihan kaikkea ei kuitenkaan pääse kokemaan unelmien matkallakaan.


Tämä olikin viimeinen pysähdy paikkamme ennen Las Vegasin Casino alueita, aavikkoa ja punapuu metsiä, joista kuulettekin lisää seuraavassa osassa.