Huomenna se sitten vihdoin koittaa. Päivä mitä on odotettu siitä asti kun astuttiin lukion ovesta sisään. Siitä asti kun viime vuonna näit ensimmäistä kertaa wanhat. Siitä asti kun aloit ensimmäisen kerran panikoida tuosta päivästä. Ja huomenna se sitten kaikki taphtuu. Kahdentoista tunnin päästä herätyskello soi, jotta voi pukea mekon päälle. Mitä lähemmäs tuota hetkeä lähestytään sitä enemmän panikoitavaa, innostusta ja jännitystä on ilmassa. Kahdenkymmenenneljän tunnin päästä tanssit on jo tanssittu ja on aika suunnata kohti jatkoja. Tämä koko ajatus tuosta päivästä tai edes sen tapahtumisesta tuntuu vielä liian epätodelliselta, mutta samalla et voi odottaa, että se hetki koittaa. Tästä hetkestä on puhuttu ja unelmoitu, niin monta vuotta jo. En edes tiedä mitä pitäisi ajatella. Ajatus lyö tyhjää ja ainoa asia mielessä on, että älä unohda tuota, äläkä missään nimessä vahongossakaan toteuta yhtäkään niistä painajaisista ja kauhu skenaarioista, joita olet nähnyt. Koska huomisesta tulee mahtava, tapahtui sitten mitä vain. Tämä on se hetki, jota muistelet vielä vuosia myöhemmin. Sillä ei ole väliä skippasitko englannin tunnin tällä viikolla tai jätitkö matikanläksyt tekemättä, huomisella on väliä. On turhaa stressata miltä näyttää, onko pukeutunut oikeanlaiseen mekkoon tai hyväksyvätkö kaikki varmasti tämän valintani. Jos huomenna näytät parhaimmalta versiolta itsestäsi ja olet ylpeä siitä, olet saavuttanut sen tärkeimmän. Huomenna tanssitaan, nauretaan, iloitaan ja hypitään onnesta sekä luodaan ihania muistoja.
Huomenna on prinsessapäivä ♥