tiistaina, syyskuuta 09, 2014

My hobby dance (27. talent)

" Dance is the hidden language of the soul "  

Tanssi on ollut mulle se the number one thing jo seittemän vuotta ja kun sitten viime vuonna sain kuulla, että en ehkä koskaan pystyisi enään palaamaan tanssilattialle älysin sen vasta oikeasti. Olin siihen asti aina pitänyt tanssia vain harrastuksena, en niinkään rakkautena lajiin mitä se nyt on minulle. Voitte varmastikkin kuvitella tilanteen jossa teiltä kielletään jokin asia mitä rakastatte ylikaiken, ettäkä saa enään koskaan tehdä sitä uudestaan. Tiedän se tuntuu kauhealta. Ette tiedä mitä te tekisitte enään elämälläne, sillä menetit juuri sen asian missä olit hyvä. Ei voi muuta kuin levätä ja kuntoutua sekä toivoa, että ehkä joskus vielä saisit sen mahdollisuuden uudestaan palata sinne tanssilattialle ja näyttää, että pystyt siihen. Tämä hetki kohtasi minut viime syksynä. Itku ja raivo kestivät monta päivää. Kunnes vihdoin ehkä sisäistit sen, että se on loppu nyt. Mutta en antanut periksi! Kun minulta kysyttiin mitä haluaisit tehdä tanssin lisäksi vastasin, että tanssia! Harjoittelin ja kuntoutin itseäni, ajatellen kokoajan että syksyllä olen taas tanssilattialla. Vaikka välillä tuntuikin siltä, että mikään ei auta eikä tästä tule mitään jatkoin silti harjoittulua. Ja voitte vain kuvitella sen tunteen kun viimeisellä kuntoutus kerralla teille sanotaankin, että saat palata tanssilattialle vaikka aluksi sen ei pitänyt olla mahdollista! Tässä kohtaa et enään itkenyt surusta vaan ilosta, että sinä ihan oikeasti pystyit siihen minkä piti olla mahdotonta. Vaikkakin sain kuntoutettua itseni niin, että pääsin takaisin sinne tanssilattialle en tule kuitenkaan koskaan olemaan yhtä hyvä kuin olin ennen. Aina tulee olemaan jotain mitä pitää korjata ja harjoitella, ehkä jopa sellaisia juttuja mitä en pysty tekemään ollenkaan. Pääasia on kuitenkin se, että pääsit takaisin rakkaan lajisi pariin Tämä kauhun hetki avasikin silmäni sille, että vaikka joku sanoo sinulle, että et pysty tekemään sitä näytä niille, että sinä pystyt! Nyt olenkin viettänyt viimeiset pari viikkoa iloisesti siellä tanssilattialla, harjoitellen, harjoitellen ja harjoitellen. Ja samalla toivoen, että vihdoin ja viimein pääsisin vielä takaisin sinne yleisön eteen.