Olen aina kokenut uudenvuodenlupaukset jonkinlaiseksi toiveeksi joka ei koskaan toteudu. Vuoden vaihtuessa kaikki haluavat tehdä tulevasta vuodesta aina paremman kuin edellisestä ja mikä olisikaan parempi tapa aloittaa tämä tavoite kun asettaa itselleen, jonkinlaisia tavoitteita. Nämä tavoiteet kuitenkin monesti osottautuvat tammikuun onnistumusiksi, jotka unohdetaan sen jälkeen kokonaan. Juuri näiden ongelmien takia en ole koskaa tehnyt minkäänlaisia uudenvuodenlupauksia. Tänä vuonna päätin kuitenkin miettiä muutaman lupauksen itselleni, jotka voisin oikeastikkin toteuttaa (tai ainakin yrittää toteuttaa). Valitsin lupauksiksini sellaisia asioita, joissa haluaisin todellakin parantaa itseäni enkä sellaisia jotka olisivat ihanteellisia toiveita, koska monestikkaan nämä eivät toteudu tai ainakaan minun kohdallani eivät.
Kolmas lupauksistani on sellainen, jossa olen jo yrittänyt parantaa tapojani mutta en ole vielä ottanut sitä vakavasti. Olen jopa ripustanut siitä kuvan seinälleni, jotta muistaisin oman tavoitteeni joka päivä. Olen nimittäin niitä ihmisiä, jotka lykkäävät jonkin asian tekemistä niin pitkälle kuin vain voi ihan millä vain tekosyyllä. Tästä eteenpäin tekosyyt eivät auta vaan hommat on hoidettava heti vaikka niitä ei millään haluaisi tai jaksaisi tehdä.
Viimeinen lupaukseni on, että karkkikippo pysyisi minusta kauvempana mahdollisimman paljon. Joulukuun aikana tuli syötyä herkkuja sen verran paljon, että nyt on aika päästää irti siitä karkkikiposta ja vaihtaa herkut johonkin muuhun. En aijo kiuitenkaan mennä kokonaiselle kielto linjalle, joskus voi vähän herkutella jos siltä tuntuu mutta ei kuitenkaan niin kuin joulukuussa pääsi käymään.
Nämä ovat ensimmäiset kunnolliset uudenvuodenlupaukseni ja minulla on aika suuret odotukset, että tulen onnistumaan näissä tai ainakin tammikuun osalta muusta en lupaa vielä mitään. Mutta jos onnistun näissä jo tammikuussa enköhän muista jatkaa lupauksia loppuvuoden ajankin. Noh ensi kuussa nähdään ovatko uudenvuodenlupaukset tehty rikottaviksi 👀